Päätökseeni saattoi vaikuttaa myös ympäristö, johon olin itseni saattanut. Olinhan Jyväskylässä nimenomaan siellä meneillään olleen Finncon-nimisen kirjallisuustapahtuman vuoksi. Ratkaisuuni johtanut, ulkoisesti varsin merkityksetön, episodi tapahtui perjantai-iltana sen jälkeen kun olin nauttinut Kirjailijatalolla meille kirjoittamisesta kiinnostuneille suunnatusta ohjelmasta. Erityisesti minuun oli tehnyt vaikutuksen paikalla olleet ulkomaiset kirjailijat Ellen Kushner ja Pat Cadigan.
Pidin erityisesti Kushnerin lapsenomaisesta tavasta olla olemassa. Sitä ihaillessani tajusin hänen säilyneen niin lapsekkaana todennäköisesti siksi, ettei hän ollut koskaan joutunut lopettamaan leikkimistä. Sitähän kirjoittaminenkin on. Lapsena luomme leikkiessämme jatkuvasti omia maailmoja, hahmoja ja tapahtumia. Miksi lopettaa sitä aikuisena? Varsinkin kun maailmaa ja sen tapahtumia tuntuu ymmärtävän aina vain paremmin mitä vanhemmaksi tulee. Ymmärryksen kasvaessa myös mielikuvitus tuntuu saavan uusia syvyyksiä, jollaisista ei voinut kuvitellakaan vielä lapsena.
Siksi päätin ruveta kirjoittamaan. Nauttiakseni jälleen leikin riemusta ja antaakseni mielikuvitukselleni siivet. Löytääkseni tarkoituksen kaikelle keräämälleni ymmärrykselle.
Tämä blogi on ensimmäinen askel kirjoittajan matkallani. Loin sen päästäkseni jälleen kirjoittamiseen makuun sekä oppiakseni kirjoittamisessa tarpeellisia rutiineja. Olen varma että kirjoittamaan oppii parhaiten kirjoittamalla.
Haluan siis toivottaa sinut tervetulleeksi hiekkalaatikolleni.
Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti