Tyypillisesti herään aamulla ja olen edellisenä iltana päättänyt että tänään viimein aloittaisin siivoamisen. Aloitan projektin istahtamalla sohvalle miettimään mistä aloittaisin. Hetken pohdittuani tulen siihen tulokseen että asuntomme siistiksi saaminen käytettävissä olevia säilytysratkaisuja hyväksikäyttämällä on mahdotonta. Tavarat ovat pitkin lattioita ja pöytiä siksi, ettei niille ole olemassa järkeviä paikkoja. Pohdin olisiko järkevämpää hankkia lisää säilytystilaa kaappien muodossa vai mieluummin hankkiutua eroon osasta tavaroita jolloin säilytystilan tarve vähenisi.
Samalla harmittelen aikaisemmin hankkimiamme huonekaluja sekä sitä miten esimerkiksi jo omistamamme kaapit eivät ole tarpeeksi korkeita. Olisi pitänyt samantien ostaa kaapit jotka ulottuvat kattoon asti. Kaappien yläpuolella oleva tila kun ei luo asuntoomme minkäänlaista lisäarvoa. Sen voisi huoletta täyttää korkeammalla kaapilla huoneen estetiikkaa vaarantamatta. Tämä saattaisi jopa tehdä seinistä graafisesti ehjempiä kokonaisuuksia. Yleisestikin seinät ovat visuaalisena elementtinä yliarvostettuja. Ymmärrän että niiden tarkoitus on reunustaa huonekaluja ja muita sisustuselementtejä, mutta mieluummin kuitenkin peittäisin ne säilytystilalla tai kirjahyllyillä.
Toisaalta tavaroiden säästäminen ja isompien huonekalujen hankkiminen johtaisivat ennen pitkää isomman asunnon ostamiseen. Joutuisin sen takia tekemään enemmän töitä, enkä niin välitä pitkistä työpäivistä.
On siis turhaa hankkia uusia huonekaluja. On mieluummin pohdittava mistä hankkiutuisin eroon ja miten nykyiset huonekalut kannattaisi asetella jotta kokonaisuus olisi harmonisempi. Tässä vaiheessa takerrun yleensä johonkin erikoiseen ideaan joka vie kaiken huomioni.
Tällä kertaa se on ovet.
Katson pahalla silmällä ovia ja mietin, miksei evoluutio ole vaikuttanut niihin lainkaan. Alan miettiä oven perimmäisestä tarkoitusta ja päättelen että kodin sisäiset ovet on keksitty tarjoamaan näkö- ja äänieristystä huoneiden välillä.
Tässä valossa on ymmärrettävää että ovet on tehty puusta. Onhan puu hyvä äänen ja näkyvyyden eristäjä. Toisaalta se on myös hyvin raskas materiaali. Sen takia ovi soveltuu ainoastaan horisontaaliseen liikkeeseen, minkä näen niiden suurimmaksi heikkoudeksi. Ovet kun vievät auki ollessaan koko niiden kulkurataan vaadittavan tilan. Se on enemmän kun monet kaapit. Kaikkein turhauttavinta on, ettei tälle kulkuradalle voi sijoittaa mitään. Tämä on nykyiset neliöhinnat huomioon ottaen melkoista haaskausta, sillä 90 senttiä leveän oven viemä puoliympyrän muotoinen pinta-ala on n. 1.3 neliömetriä. Tämä tekee Helsingin 6000 euron neliöhinnoilla noin 7800 euroa hukattuna pinta-alana. Melkoinen hinta useimmiten ainoastaan tiellä olevasta puumötikästä.
Olisi paljon kätevämpää jos ovet avautuisivat ylöspäin.
Ovien yläpuolella kun on useimmiten vapaita, tyhjänpanttina odottelevia, neliöitä. Miksei rullaverhoissa käytettyä ideaa ole sovellettu oviin? Ovet ja verhothan ovat läheisiä sukulaisia. Verhot tosin ovat erikoistuneet näköesteenä toimimiseen, mutta silti ideaa voisi mielestäni varsin hyvin soveltaa myös oviin.
Puu ei materiaalina sovellu edes rullaverhoihin. Se kun ei juuri taivu. Yksi vaihtoehto olisi soveltaa, tosin käänteisesti, laskusillan ideaa eli nostaa ovi poikkisuorasti kattoa kohden. Uljaudestaan huolimatta en koe ideaa kovin käytännölliseksi. Oven kattoon kampeaminen kun vaatisi melkoista kamppailua painovoiman kanssa, enkä koskaan tuntisi oloani turvalliseksi kulkiessani moisen rakennelman alitse. Voin helposti kuvitella iltapäivälehtien herkuttelevat otsikot miehestä joka kuoli (tai vähintään halvaantui) jäätyään katosta pudonneen oven alle.
Puu ei siis enää täytä oven materiaalille asettamaani vaatimustasoa. Sille on käynyt kuten monille ihmisille joiden kompetenssi ei ole enää vastannut modernin työelämän vaatimustasoa. Ilmoitan reiluna miehenä kotonamme parveileville puuoville että heidän kannattaa ruveta miettimään muita hommia, sillä olen aloittanut kehitystyön heidän työpanoksensa korvaavan edistyneemmän teknologian parissa.
Etsimäni materiaalin tulisi siis olla taipuisaa, jotta sen voisi keriä rullalle. Tämän lisäksi sen pitäisi olla mahdollisimman kitkatonta, jottei ovien rullaaminen aiheuttaisi liikaa melua. Sen pitäisi olla myös edullista sekä mahdollisimman kevyttä. Tarkoitukseeni soveltuvan materiaalin pitäisi siis täyttää vähintään seuraavat kohdat:
- Ääntä eristävä
- näkyvyyttä rajoittava
- Kestävä
- Taipuisa
- Kevyt
- Edullinen
Päätän lähestyä ideani kanssa insinöörejä tai keksintösäätiötä. En nimittäin tunne juurikaan eri materiaaleja enkä niiden käyttäytymistä. En myöskään osaa kylmiltäni luoda mekaniikkaa johon oven rullautuminen perustuisi. Tarvitsen apuvoimia, koska visioni paremmasta ovesta perustuu puhtaasti käyttäjän kokemuksen. Siis siihen kuinka kävelisin oven luokse ja painaisin valonkatkaisijamaista nappia oven pielessä jolloin ovi rullautuisi, mahdollisimman nopeasti ja äänettömästi, ylös tai alas käyttäjän toiveiden mukaisesti.
Ovi voisi toimia amerikkalaisten autotallin ovien tapaan myös kaukosäätimellä tai numerokoodilla. Yksi varteenotettava vaihtoehto olisi myös ostoskeskuksista tuttu lähestyttäessä avautuva ovi. Lähestymiskameraa hyväksikäyttävistä ovista tulikin mieleen että ovihan saattaisi avautua yhtä hyvin myös sivuille. Se voisi myös olla, useimpien automaattiovien tapaan, jakautunut kahteen osaan jotka kohtaisivat keskellä.
Uudemmissa VR:n junissa taitaa olla samanlaisella systeemillä aukeavat ovet. Ainakin kaukojunissa. Niitä suunnitellessa on varmaan mietitty myös äänen eristystä. Pitääkin ottaa selvää paljonko sellaiset ovet maksavat. Toivottavaa olisi, ettei moisten asennuttaminen olisi tolkuttoman kallista. Tätä puoltaisi se että VR on valtion omistama ja näin ollen lähtökohtaisesti säästäväisyyteen pyrkivä yritys. Voisikin olla hyvä bisnes ruveta myymään moisia ovia yhteiskuntamme varakkaimmille edustajille.
Muutaman tunnin asiaa pohdittuani huomaan että siivoaminen on jälleen jäänyt. Ainoat tälle päivälle suunnittelemani tehtävät: siivoaminen ja lukon ostaminen ovat, vaimoni useista muistutuksista huolimatta, jääneet tekemättä. Uuden lukon ostaminen tuntuisi minusta kuitenkin väärältä, koska en enää arvosta puuovia. En haluaisi tukea noin vanhentunutta konseptia. Oveen lukkoa varten kaiverrettu reikä näyttää sitä paitsi erittäin vulgaarilta.
Tällainen on siis tyypillinen päivä Jarkkona. Tämä selittänee miksi näytän useimmiten niin vaikealta kun joku kysyy mitä olen puuhaillut viime aikoina. Tänäänkään en ole, ulkoisesti tarkasteltuna, tehnyt yhtään mitään. Opin kyllä hieman kemiaa ja mekaniikkaa, mutta käytännössä en tehnyt muuta kun istuskelin sohvalla ja koneen edessä sekä piirtelin siniseen ruutuvihkoon erilaisia kaavioita. Onneksi sain kuitenkin tämän blogimerkinnän kirjoitettua.
Eipähän mennyt päivä täysin hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti